Kun ajattelet jotakin maata, mikä on ensimmäisiä mieleesi tulevia asioita? Monille se on maan kansallislippu. Maat käyttävät lippuja tapana erottautua muista – ja usein keinona esitellä arvoja ja perinteitä, joita maassa pidetään suuressa arvossa.
Maan lippu ei ole muuttumaton. Maiden kasvun ja muutoksen myötä muuttuu myös niiden lippu. Ei ole mikään yllätys, että maan historiaa voidaan lukea sen lippuun tehtyjen muutosten kautta. Tämä pätee Saksaan ja Saksan lipun historiaan.
Asuiko esivanhempiasi Saksassa jonkin Saksan lippuun tehdyn muutoksen aikana? Ehkä sinulla on esivanhempia, jotka elivät Saksan historian ratkaisevien hetkien aikana. Voit tarkistaa sukupuustasi näitä esivanhempia käyttämällä FamilySearchin Mistä olen peräisin -toiminnan Aikajana-ominaisuutta.
Nykyinen Saksan lippu
Saksan nykyinen lippu tunnetaan leveistä raidoistaan: musta, punainen ja kultainen. Saksassa lipusta on muutamia muunnelmia: valtiolippu, jossa on lisäksi Saksan vaakuna; pystysuora lippu, jossa Saksan lipun värit ovat pystysuunnassa (tarkoitettu riippumaan rakennuksen seinällä) sekä sotilaslippu, jota käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin.
Mitä Saksan lipun värit tarkoittavat?
Läheskään kaikki historioitsijat eivät ole yhtä mieltä Saksan lipun värien alkuperästä. Jotkut sanovat, että värit tulevat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan väreistä; suuri osa sitä oli nykyisen Saksan alueella. Toiset sanovat, että ne tulevat saksalaisten sotilaiden puvuista Napoleonin sotien aikana.
Näiden univormujen väreihin liittyi suurta vertauskuvallisuutta. Vanhan sananparren mukaan ne edustivat matkaa ”orjuuden pimeydestä veristen taistelujen kautta vapauden kultaiseen valoon”.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vaikutus näkyy myös Saksan vaakunassa. Saksan valtiolipussa olevan Bundesadlerin eli liittokotkan alkuperä on aquilassa, roomalaisessa symbolissa, joka kuvasi sekä keisaria että heidän mahtavinta jumalaansa.
Pyhän saksalais-roomalaiseen keisarikunnan viirit
Ennen kuin Saksa oli olemassa sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, alue oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Kun Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli voimakkaimmillaan, siihen kuuluivat kokonaan tai osittain nykypäivän Saksa, Sveitsi, Liechtenstein, Luxemburg, Tšekin tasavalta, Slovenia, Itävalta, Kroatia, Belgia, Alankomaat, Puola, Ranska ja Italia.
Niiden vuosisatojen aikana, kun Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli olemassa (962–1806), maalla oli useita versioita keisarillisesta viiristään. 1300-luvulla kuninkaallinen perusviiri oli yksinkertainen, siinä oli musta kotka kultaisella pohjalla. Tähän malliin tuli lisäys 1400-luvun alkupuolella, jolloin mukaan tuli punainen väri. Vuonna 1433 tavallinen kotka korvattiin kaksipäisellä keisarillisella kotkalla.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan viiri muuttui suhteellisen usein kuvatakseen eri hallitsevia dynastioita. Musta kaksipäinen kotka kultaisella pohjalla pysyi kuitenkin vakiona, kunnes Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkasi olemasta Napoleonin sotien alkaessa.
1800-luvun historialliset Saksan liput
Siinä vaiheessa kun Napoleonin sodat kietoivat Euroopan yli vuosikymmenen kestäneisiin selkkauksiin, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli vain varjo aiemmasta itsestään. Monet alueista olivat jo lähes suvereeneja, eikä keisarin tittelillä ollut enää kovinkaan paljon merkitystä.
Kun Ranskan armeija voitti joukon tärkeitä taisteluja, keisari Frans II joutui vuonna 1801 allekirjoittamaan Lunévillen rauhansopimuksen, joka liitti merkittävän osan alueesta Ranskaan. Koska Frans II oli vakuuttunut siitä, että hänen aikansa keisarina oli lopussa, hän luopui valtaistuimesta ja hajotti keisarikunnan.
Kun Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli poissa, monet alueet päättivät liittyä Reinin liittoon, joka oli Ranskan alaisuudessa oleva valtioliitto. Näillä alueilla ei ollut omaa yhteistä lippua; sen sijaan ne käyttivät Ranskan lippua uskollisuutensa osoituksena.
Saksan liitto ja kasvava saksalainen nationalismi
Reinin liitto hajosi vuonna 1813, kun Napoleon viimein kukistettiin ja Napoleonin aikakausi päättyi. Wienin kongressin diplomaattikokouksissa määriteltiin uudet rajat monille Euroopan maille. Saksan alueet järjestettiin Saksan liitoksi, joka oli löyhä organisaatio ilman keskitettyä johtajuutta.
Saksan liitolla ei ollut lippua. Sillä oli tosin vaakuna, jossa oli musta-punainen kaksipäinen kotka kultaisella taustalla.
Saksan uudelleenyhdistyminen
Saksalainen nationalismi kasvoi 1800-luvun loppupuolella samoin kuin halu yhdistää voimat suurempia voimia vastaan. Kun Preussin-Itävallan sodassa ja Ranskan-Preussin sodassa oli saavutettu useita voittoja, perustettiin Saksan keisarikunta 18. tammikuuta 1871. Vilhelm I, entinen Preussin kuningas, kruunattiin sen ensimmäiseksi keisariksi.
Uuden Saksan keisarikunnan lippu poikkesi kaikista sen edeltäjistä. Siinä käytettiin musta-valko-punaista väriyhdistelmää, joka yhdisti kahden merkittävimmän saksalaisen alueen, Preussin ja Hansaliiton, värit.
Saksa 1900-luvulla
1900-luvun alussa alkoi ensimmäinen maailmansota – konflikti, joka valtasi lähes koko Euroopan. Arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen Saksa julisti sodan Ranskaa vastaan ja hyökkäsi Belgiaan 4. elokuuta 1914. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1919 Saksan häviö ja Versaillesin rauhansopimuksen allekirjoittaminen merkitsivät monin tavoin Saksan keisarikunnan päättymistä. Julkinen tietoisuus hävitystä sodasta sai aikaan vallankumouksen, ja Weimarin tasavalta perustettiin.
Weimarin tasavallan lippu
Weimarin tasavalta otti uudelleen käyttöön musta-puna-kultaisen värityksen, joka oli nähty ensimmäisen kerran Napoleonin sotien aikana. Monet saksalaiset eivät kuitenkaan pitäneet tästä muutoksesta. He pitivät uutta lippua nöyryyttävänä vertauskuvana tappiostaan ensimmäisessä maailmansodassa, mistä heillä oli jo liiankin monia muistutuksia.
Versaillesin rauhansopimukseen sisällytetyn sotasyyllisyyslausekkeen mukaan Saksa oli täysin vastuussa selkkauksesta, ja siinä vaadittiin Saksaa maksamaan valtava rahasumma sotakorvauksina. Lamauttavan suuri velka sai aikaan hyperinflaation ja taloudellisen sekasorron.
Versaillesin rauhansopimukseen sisältyi myös aseistariisuntapakko sekä aluemenetyksiä Euroopassa ja Tyynenmeren ja Afrikan siirtokuntien menettäminen. Lyhyessä ajassa Saksa oli poistettu tehokkaasti maailmanvaltana
Natsi-Saksan nousu
Vaikka onnistunut velkojen uudelleenjärjestelysuunnitelma virkisti Saksan taloustilannetta lyhyeksi aikaa, tilanne vain paheni maailmanlaajuisen suuren lamakauden iskiessä vuonna 1929. Monet ihmiset yhdistivät tämän taloudellisen laman siihen, mitä Saksa oli kohdannut heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Yleinen tyytymättömyys ja taloudellinen epävakaisuus loivat hedelmälliset olosuhteet natsipuolueen ja Adolf Hitlerin nousulle. Hän lupasi palauttaa perinteiset arvot, nostaa Saksan suuresta lamakaudesta ja palauttaa Saksan maailmanvallaksi. Taitavan poliittisen taktikoinnin johdosta Hitler nimitettiin Saksan kansleriksi vuonna 1933. Sitten hän käytti hyväksi asemaansa ja otti hallitusvallan täysin hallintaansa ja muutti Saksan diktatuuriksi.
Hitlerin johdolla Weimarin tasavallan musta-puna-kultainen lippu kiellettiin. Sen tilalle tuli kaksi lippua: Saksan keisarikunnan musta-valko-punainen lippu ja natsipuolueen nykyään pahamaineinen lippu. Natsilippu oli Hitlerin suunnittelema – siinä säilyivät Saksan keisarikunnan lipun vanhat värit, ja mustan hakaristin tarkoituksena oli edustaa arjalaista rotua.
Saksa toisessa maailmansodassa
Syyskuun 1. päivänä 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan. Muut kansakunnat joutuivat nopeasti mukaan siihen, mistä muodostui historian tappavin konflikti. Tänä aikana natsihallitus pani toimeen myös holokaustin, kauhistuttavan valtion tukeman yli kuuden miljoonan juutalaisen miehen, naisen ja lapsen kansanmurhan.
Vuoteen 1942 mennessä Saksa ja sen liittolaiset hallitsivat lähes koko manner-Eurooppaa. Taistelun kulku alkoi kuitenkin muuttua vuonna 1943. Saksa koki ensimmäisen suuren tappionsa Stalingradissa, ja pian sen jälkeen se joutui antautumaan Pohjois-Afrikan pattitilanneessa. Toukokuun 7. päivänä 1945 Saksa allekirjoitti ehdottoman antautumisen.
Saksan historia toisen maailmansodan jälkeen
Saksa oli ilman johtajaa heti toisen maailmansodan jälkeen, ja liittoutuneet jakoivat maan miehitysvyöhykkeiksi, kunnes Saksan uusi hallitus voitiin perustaa. Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat yhdistivät alueensa Länsi-Saksaksi vuonna 1948. Neuvostoliitto kuitenkin säilytti määräysvaltansa Itä-Saksassa.
Kylmä sota: Itä- ja Länsi-Saksa
Kun länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton väliset suhteet katkesivat, Berliini jaettiin samalla tavoin kuin Saksa oli jaettu. Vaikka Berliini sijaitsi Itä-Saksassa, länsiliittoutuneet ja niiden hallinnot vaativat Länsi-Berliinin Länsi-Saksalle.
Neuvostoliitto yritti useita taktiikoita pakottaakseen liittoutuneet pois Berliinistä. Kun ne eivät toimineet, Itä-Saksa pystytti Berliinin muurin Länsi-Berliinin ympärille estääkseen joukkopaot itäpuolelta länteen.
Kertomus tästä jakautumisesta näkyy kummankin alueen lipuissa. Itä-Saksa otti käyttöön Weimarin tasavallan lipun kaltaisen lipun, jossa oli lisäksi Itä-Saksan valtionsymbolit: harppi, vasara ja viljantähkät. Myös Länsi-Saksa otti uudelleen käyttöön Weimarin tasavallan lipun samoin kuin Saksan vaakunan mustan kotkan kultaisella taustalla.
Saksan jälleenyhdistyminen
Berliinin muuri oli paikallaan lähes 30 vuotta, kunnes kylmä sota alkoi laantua. Marraskuun 9. päivänä 1989 Itä-Saksan johtohenkilöt vastasivat kasvaviin protesteihin höllentämällä matkustusrajoituksia Itä-Saksasta Länsi-Saksaan. Itäsaksalaiset virtasivat rajalle juhlien ja alkoivat murtaa muuria palasiksi.
Länsi-Saksa otti nopeasti askeleen kohti jälleenyhdistymistä, millä oli saksalaisten valtavan enemmistön tuki. Lokakuun 3. päivänä 1990 ei enää ollut itää ja länttä – oli vain yksi Saksa ja yksi Saksan lippu.
Juhlitaanko perheessänne Saksan yhdistymisen vuosipäivää 3. lokakuuta? Voisit tallentaa sukusi perinteitä ja kokemuksia tästä virallisesta juhlapäivästä FamilySearchin Muistoihin!
Saksan lipun historia ja sukututkimus
Saksan lipun historia on täynnä monenlaisia kertomuksia, jotka kuvaavat Saksan arvojen ja perinteiden muuttumisia ja jatkumisia ajan mittaan. Myös sinun sukuhistoriasi on täynnä kertomuksia, jotka kertovat esivanhempiesi matkasta läpi elämän.
Etkö tiedä, mistä aloittaa esivanhempiesi kertomusten löytämisen? Käytä FamilySearchin Mistä olen peräisin -toiminnan Aikajana-ominaisuutta nähdäksesi, milloin ja missä esivanhempasi asuivat. Anna historian ohjata sinua, kun kuvittelet, millaista elämää he olisivat saattaneet elää.
Me FamilySearchissa pidämme tärkeänä sitä, että yhdistämme sinut sukuusi, ja tarjoamme hauskoja löytämiskokemuksia ja sukututkimuspalveluja maksutta. Miksi? Koska me arvostamme perheitä ja sukuja ja uskomme, että sukupolvien yhdistäminen toisiinsa voi parantaa elämäämme nyt ja ikuisesti. FamilySearch on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon rahoittama voittoa tavoittelematon järjestö. Saat lisää tietoa uskonkäsityksistämme napsauttamalla tätä.
