Perhe on keskeisellä sijalla Jumalan suunnitelmassa

Oletko koskaan miettinyt, miksi myöhempien aikojen pyhät toistuvasti tähdentävät perheitä ja niiden merkitystä uskonnossamme? Mikään ei ole perustavanlaatuisempaa. Perheellä on merkitystä onnellisuuteemme, se vaikuttaa yhteisöömme ja koskettaa meitä myös kuoleman jälkeen. Lausunnossa Perhe – julistus maailmalle sanotaan, että ”perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi” ja ”aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. ’Lapset ovat Herran lahja’ (Ps. 127:3).” (”Perhe – julistus maailmalle”, churchofjesuschrist.org).

Alkeisyhdistyksen klassikkolaulussa ”Oon lapsi Jumalan” opetetaan, että jokainen maan päällä oleva ihminen on Jumalan lapsi – sinut on lähetetty tänne asumaan perheessä, ja voit palata asumaan Hänen luokseen.

Oon lapsi Jumalan

Ja saavuin päälle maan

Ja kodin sain ja vanhemmat

Mun tietäin turvaamaan.

Ohjaa, suojaa, kanssain kulje,

Näytä mulle tie.

Opeta mua tekemään

Se, mikä luokseen vie.

Perheiden iankaikkinen luonne

Kun perheesi on seuraavan kerran koolla, kiinnitä huomiota läsnä olevaan pyhään tunteeseen. Tavoitteena tulisi olla kokea ystävällisyyden, empatian ja myötätunnon tunteita. Pappeuden voima vahvistaa entisestään perhesiteitä, kun perheet sinetöidään yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi temppelissä. Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus Kristus antoi apostoli Pietarille voiman ”sitoa maan päällä” ja sama olisi ”sidottu taivaissa” (ks. Matt. 16:19). Tästä uudelleen palautetusta voimasta käytetään nimitystä sinetöimisvoima. Se on valtuus yhdistää perheitä ikuisesti, kun sitä käyttävät Jumalan valtuuttamat edustajat.

Perheiden yhteen sinetöimisen pyhä teko voidaan suorittaa vain jossakin Herran pyhistä temppeleistä. Presidentti Henry B. Eyring on sanonut: ”Juuri temppelin sinetöimistoimitusten kautta me voimme saada varmuuden rakastavista perheyhteyksistä, jotka jatkuvat kuoleman jälkeen ja kestävät iankaikkisesti” (Liahona, toukokuu 2024).

Oletko koskaan miettinyt, millaisia perhesuhteesi olivat ennen kuin tulit maan päälle? Kuinka elämä olisi erilaista, jos saapuisit ilman vanhempia, sisaruksia tai esivanhempia? Taivaallisella Isällä on tietoa, joka ylittää käsityskykymme. Hänen suunnitelmansa ansiosta me voimme jatkaa perheinä haudan tuolla puolen pyhissä temppeleissä suoritettavien pyhien toimitusten avulla. Perheet ovat avainasemassa auttaessaan toisiaan kohtaamaan päivittäisen elämän haasteet sekä ohjaamaan hengellistä edistymistämme.

Perheet rakkauden ja hengellisen kasvun kouluna

Yksi ensimmäisistä opetuksista, mitä Mormonin kirjassa opetetaan, käsittelee rakkautta ja perheyhteyttä. Lehi näki näyssä elämän puun, joka kuvaa ”Jumalan rakkautta” (ks. 1. Nefi 11:21–22). Puun hedelmä kuvaa Kristuksen sovituksen siunauksia. Sillä samalla hetkellä, kun Lehi nautti hedelmää ja se täytti hänen sielunsa ”tavattoman suurella ilolla”, hän halusi pyrkiä jakamaan tuon ilon perheensä kanssa (ks. 1. Nefi 8:11–12). Kun keskityt omiin perhesuhteisiin ja yhteyksiin esivanhempiesi kanssa, voit jakaa sitä ”hedelmää”, jota Lehi halusi jakaa perheensä kanssa, myös sinun perheesi kanssa.

Perhe on täydellinen ympäristö opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja elää sen mukaan. ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin” (”Perhe – julistus maailmalle”, churchofjesuschrist.org). Kun keskitymme onnellisuuteen, joka pohjautuu Kristukseen, kodista ja perheestä tulee parhaita hengellisyyden ja rakkauden lähteitä.

Perheissä voidaan oppia osoittamaan rakkautta, anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä. Tuhlaajapojan kertomuksessa vanhempi veli ei halunnut juhlia nuoremman veljensä paluuta. Omissa perheissämme joudumme usein pyytämään toisiltamme anteeksiantoa. Presidentti Jeffrey R. Holland on selittänyt: ”Anna ihmisten tehdä parannusta. Anna ihmisten kasvaa. Usko, että ihmiset voivat muuttua ja kehittyä.” (”’Remember Lot’s Wife’: Faith Is for the Future”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 13. tammikuuta 2009, speeches.byu.edu.)

Perherukous on suurenmoinen tapa tuoda perheenne jäseniä lähemmäksi toisiaan. Perherukous on niin tärkeä, että kun Jeesus Kristus kävi nefiläisten luona, Hän käski heitä: ”Rukoilkaa perheissänne Isää, aina minun nimessäni, jotta vaimonne ja lapsenne olisivat siunattuja” (3. Nefi 18:21). Perherukousten aikana tunnistatte myös toistenne erityisiä huolenaiheita ja tulette tietoisiksi toistenne tarpeista. Voisitte myös pyrkiä käyttämään hetken ennen rukoilemista siihen, että muistutatte toisianne siitä, minkä ja kenen puolesta rukoilette. Katso video ”Family Prayer isn’t Just for Praying” [Perherukous ei ole ainoastaan rukoilemista varten], niin näet, kuinka yksi perhe tekee niin. (Huom. Tämä video on englanninkielinen, mutta YouTuben tarjoama automaattinen käännös on saatavilla useilla kielillä.)

Pyhien kirjoitusten tutkiminen, Tule ja seuraa minua -oppiaiheet, yleiskonferenssipuheet tai hengellinen musiikki ovat keinoja ”kestitä itseä Kristuksen sanoilla” (ks. 2. Nefi 32:3). Kun ”kestitset itseäsi” näillä sanoilla, voit lohduttaa ja opastaa perheenjäseniä ja voitte auttaa toisianne ratkaisemaan ongelmia. ”Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).

Tässä videossa João kertoo koskettavan kertomuksen siitä, kuinka hänen perhettään vahvisti hänen vastasyntyneen veljensä ennenaikainen kuolema. Kuolema vaikutti syvästi hänen perheeseensä. Paikallisten kirkon johtohenkilöiden avulla ja tuella hänen vanhempansa ja heidän perheensä sinetöitiin yhteen temppelissä. Se oli hyvin erityinen hetki kaikille mukana olleille. ”Monta kertaa olemme tunteneet veljeni vieressämme. Olen tuntenut hänen läsnäolonsa. On oikein hyvä ajatella, että minulla on veli. Voin tuntea sen. Hän on osa perhettä ja on aina ollut.”

Kun pyrit aloittamaan innoittavan sukututkimusmatkasi, mieti kaikkia perheitä, jotka ovat eläneet ennen sinua. Ajattele sitä työtä, minkä he tekivät pitääkseen perheensä turvassa ja varjeltuina sekä fyysisesti että hengellisesti vuosien varrella. Pohdi niitä uhrauksia, joita he tekivät säilyttääkseen aikakirjoja, opettaakseen lapsiaan ja pysyäkseen vahvoina vastoinkäymisten kohdatessa.

Kun pyrit muodostamaan yhteyden näihin sukulaisiin temppeli- ja sukututkimustyön kautta, hyödynnä heidän voimaansa, uskoaan ja rohkeuttaan, jotta ne voivat auttaa sinua matkasi varrella. Kokemuksistasi kertominen perheenjäsenille siunaa heitä ja innoittaa heitä osallistumaan työhön. Vanhin Quentin L. Cook on luvannut, että jos ”autatte niitä, jotka eivät voi auttaa itseään, teitä siunataan suuremmalla läheisyydellä ja ilolla perheessänne” (Ensign, helmikuu 2016).