Odotukset, joita asetan itselleni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä, tuntuvat toisinaan valtavilta. Tehtävälistani pitenee koko ajan, ja joskus minusta tuntuu aivan kuin en saisi mitään aikaiseksi.
Aivan liian usein elämässäni temppeli jää tuon luettelon häntäpäähän. Unohdan suunnitella etukäteen, varata aikaa, etsiä lapsenvahdin ja niin edelleen. Se voi tuntua pelottavalta tehtävältä.
Mutta todellisuus on, että temppelissä käyminen voi itse asiassa keventää kuormaamme, ei lisätä sitä. Herran huoneessa meillä on mahdollisuus päästä lähemmäksi Kristusta ja Hänen kauttaan niitä sukulaisia, jotka ovat siirtyneet verhon tuolle puolen. Se yhteys antaa rauhaa ja lohtua.
”Temppelissä meitä varjellaan – –. Koemme Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisen Isämme puhdasta rakkautta hyvin runsaasti! Tunnemme rauhaa ja hengellistä varmuutta vastakohtana maailman myllerrykselle.”
Russell M. Nelson, ”Herra Jeesus Kristus tulee jälleen”, Liahona, marraskuu 2024, s. 121
Iankaikkisia lahjoja
”Liittosuhteenne Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa on rakkauteen ja luottamukseen perustuva suhde, jossa teillä on mahdollisuus saada suuremmassa määrin Heidän armoaan – Heidän jumalallista apuaan, lahjana vahvuutta ja kaiken mahdollistavaa voimaa.”
Bradley R. Wilcox, ”Nuoret, joilla on jalo perintö”, Liahona, marraskuu 2024, s. 95
Nikki Kelly
Mieheni liittyi kirkkoon 19-vuotiaana, kun hän opiskeli ensimmäistä vuotta yliopistossa. Hänen päätökseensä ottaa vastaan usko vaikuttivat monet, mutta eniten hänen isoäitinsä Stevie. Stevie ei kuulunut kirkkoomme, ja silti hän oli olemukseltaan harras, Jumalaa pelkäävä nainen. Sanoillaan ja teoillaan Stevie juurrutti mieheeni rakkauden, kestävyyden ja Jumalaan luottamisen arvot.
Muutama vuosi sitten minulla oli kunnia tehdä temppelityö hänen puolestaan. Kun olin tekemässä esitoimituksia hänen puolestaan, koin jotakin poikkeuksellista. Tunsin hänen läsnäolonsa hyvin voimakkaana – pakahduttavan tunteen hänen ilostaan ja hyväksynnästään. Siihen aikaan minulla oli suuria vaikeuksia synnytyksen jälkeisten tunteiden kanssa ja kamppailin yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Mutta tuon pyhän toimituksen aikana oli kuin hän olisi ollut aivan vieressäni.
Hänen läsnäolonsa antoi minulle syvän rauhan ja varmuuden tunteen. Hän tuntui sanovan minulle, että voisin löytää voimaa temppelistä, uskostani ja itsestäni. Tuo kokemus innoitti minua palaamaan jatkuvasti temppeliin, myös vaikeimpina päivinä. Hänen rakkautensa ja esimerkkinsä ovat iankaikkisia lahjoja, jotka yhdistävät sukupolvia ja vahvistavat hengellistä matkaamme.
Te ette ole yksin
”Kaikki, jotka palvelevat temppelissä, saavat Jumalan voimaa ja enkelit ’varjelisivat heitä’. Kuinka paljon luottamustanne lisääkään tieto siitä, että – – teidän ei tarvitse kohdata elämää yksin. Millaista rohkeutta teille antaakaan tieto siitä, että enkelit todella auttavat teitä.”
Russell M. Nelson, ”Riemuitkaa pappeuden avainten lahjasta”, Liahona, toukokuu 2024, s. 122
Marco Gosewinkel
Monien vuosien ajan olen käyttänyt FamilySearchia löytääkseni esivanhempiani. Tiesin, että se oli yhteydessä Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. En kuitenkaan koskaan ollut kiinnostunut itse kirkosta tai sen opetuksista.
Ajan mittaan aloin miettiä, miksi Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet etsivät tietoja esivanhemmistaan. Mietin, oliko Mormonin kirjassa mitään sukututkimuksesta, joten tilasin sellaisen verkosta. Päivää myöhemmin lähetyssaarnaajat ottivat minuun yhteyttä, ja aloimme tavata säännöllisesti. En löytänyt Mormonin kirjasta mitään apua sukuni tutkimiseen, mutta löysin totuuksia ja vastauksia.
Ennen kastettani tapasin lähetysjohtajan. Hän kysyi minulta, miksi tutkin sukuani. Minulla ei ollut vastausta siihen kysymykseen, mutta hänellä oli: ”Koska esivanhempasi haluavat, että heidät löydetään.”
Neljä kuukautta myöhemmin minulla oli tilaisuus mennä ensimmäistä kertaa Frankfurtin temppeliin ja mennä kasteelle neljän isoisoisäni puolesta. Minua jännitti, koska en tiennyt tarkalleen, mitä odottaa.
Muistan yhä, kuinka istuin kastehuoneessa ja pidin rukouksen. Yhtäkkiä tunsin lämpöä sydämessäni, ja tunsin vahvasti Pyhän Hengen. Tunsin, että esivanhempani olivat luonani sillä hetkellä. En koskaan unohda sitä kokemusta.
Stephanie W.
Minut sinetöitiin temppelissä 20 vuotta sitten. Koska olen ainoa jäsen perheessäni ja suvussani, tunsin olevani hieman yksin, kun astuin sinetöimishuoneeseen. Kukaan perheestäni ja suvustani ei ollut siellä kanssani.
Sitä ennen minulta oli mennyt useita kuukausia etsiessäni ja valmistellessani monia sukulaisnimiä, jotta voisin palvella sijaisena, kun heidän temppelitoimituksensa suoritettaisiin. Sinetöimispäivänäni tunsin heidän olevan kanssani, kun katselin ympärilleni huoneessa. En oikeastaan nähnyt heitä, mutta tiesin, että he olivat siellä. Tunsin heidän onnellisuutensa ja rakkautensa minua kohtaan.
Sinetöimisemme jälkeen kaikki siellä halasivat ja onnittelivat meitä. Kälyni halasi minua lujasti ja sanoi: ”Minäkin tunnen heidät täällä! He rakastavat sinua hyvin paljon.” Hän oli minulle toinen todistus. Tuon todistuksen voima on aina pysynyt mielessäni, kun edelleen etsin tietoja ihmisistä verhon toisella puolella.
Temppeli lähentää meitä toisiimme
”Se, että palvelemme säännöllisesti Herran huoneessa ja pyrimme pitämään siellä solmimamme pyhät liitot, kasvattaa sekä haluamme että kykyämme kokea sydämen, väkevyyden, mielen ja sielun muutos, joka on välttämätön, jotta meistä voi tulla enemmän Vapahtajamme kaltaisia.”
Jorge M. Alvarado, ”Ota vastaan Herran antama parannuksen lahja”, Liahona, marraskuu 2024, s. 69
R. Peterson
Aina kun loma tai juhlapyhä lähestyy, ajattelen temppeliä. Perheelläni on jo vuosia ollut tavoitteena mennä yhdessä temppeliin, kun meillä on taukoa muista vastuistamme.
Ennen kuin aloitimme tämän perinteen, meitä lähinnä olevaan temppeliin piti tehdä varaukset jo kuukausia etukäteen. Kun viimein olimme tekemässä varausta, tajusimme, että olisimme poissa paikkakunnalta emmekä vieläkään pääsisi temppeliin.
Kaupungissa, jossa olimme käymässä, oli temppeli. Kasteille menemiseen ei vaadittu varauksia kuukausia etukäteen, joten vanhempani veivätkin minut sinne kasteille. Seuraavana vuonna veljeni liittyi mukaan, ja sitä seuraavana vuonna siitä tuli perinne.
Vaikka nämä temppelimatkat tehtiin alun perin kätevyyden vuoksi, niistä kehittyi nopeasti aito rakkaus temppeliä ja esivanhempiamme kohtaan. Aina kun menemme jonnekin perheenä – vaikka vain pitkäksi viikonlopuksi – etsimme lähimmän temppelin ja varaamme sinne ajan.
Vaikka olisimme muutoin saattaneet pitää käyntiä temppelissä vain yhtenä niistä ”vastuista”, joista pitää taukoa lomillamme, niin temppelin asettaminen etusijalle muutti perhettämme. Jokaisen matkan jälkeen meidän tapamme puhua ja toimia oli selvästi erilainen. Olimme ystävällisempiä toisillemme, kärsivällisempiä ja ymmärtäväisempiä.
Lomien viettäminen perheenjäsenten kanssa ei automaattisesti lähennä teitä toisiinne. Se, että vietämme aikaa temppelissä iankaikkisen perheemme kanssa – sekä elävien että edesmenneiden – lähentää aina.
Etsi nimiä
Jos haluat viedä sukulaisnimiä temppeliin mutta et tiedä miten, FamilySearchissa on monia apukeinoja, joiden avulla nimien löytäminen on helppoa. Näistä linkeistä voi olla apua:
- Valmiina toimituksiin
- Valmistele nimiä
- Valmistaudu
- Varaa aika temppeliin
- Etsi Family Treestä esivanhempia, jotka tarvitsevat temppelityötä
Me FamilySearchissa pidämme tärkeänä sitä, että yhdistämme sinut sukuusi, ja tarjoamme hauskoja löytämiskokemuksia ja sukututkimuspalveluja maksutta. Miksi? Koska me arvostamme perheitä ja sukuja ja uskomme, että sukupolvien yhdistäminen toisiinsa voi parantaa elämäämme nyt ja ikuisesti. FamilySearch on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon rahoittama voittoa tavoittelematon järjestö. Saat lisää tietoa uskonkäsityksistämme napsauttamalla tätä.
